Uskomaton potilaskokemus
Kööpenhaminassa asuva Hanne Staanum johtaa useita korkeatasoisia kuntosaleja alueellaan. Hanne on innokas urheilija - hän aloitti juoksemisen kilpaa jo lapsena. Kun vamma pakotti hänet lopettamaan kilpailemisen teini-iän lopulla, hän vaihtoi pyöräilyyn pysyäkseen hyväkuntoisena ja terveenä. Nelikymppisenä hän alkoi taas juosta yhä enemmän ja aloitti 50-vuotiaana triatlonin. Hän voitti siinä Ironman 70.3 European Championships -kilpailun. Vuonna 2017, 51 vuoden iässä Hannen vasemmassa polvessa todettiin nivelrikko, juuri ennen Ironman 70.3 World Championships -kilpailua. Hannen kivut olivat niin kovat, että hän ei juossut yli kolmeen vuoteen. Sinä aikana hän kokeili useita hoitoja ennen kuin hän sai Arthrosamid -hoidon toukokuussa 2021. Lue alta uskomaton potilaskokemus.
Aloitin urheilun seitsemänvuotiaana juoksulla. Juoksin pitkään keskipitkiä matkoja, mutta teini-iässä minulla ilmeni ongelmia sääressä, kun sääriluun ja sen takana olevan lihaksen väliin kehittyi tulehdus polven alapuolelta jalkaterään saakka. Minulla oli tämä ongelma muutaman vuoden ajan ja vaikka kokeilin useita hoitoja, 18-vuotiaana lopetin säännöllisen juoksemisen. Tuossa iässä minulla oli luonnollisesti muita kiinnostuksen kohteita ja juoksin vain silloin, kun pystyin. Kokeilin muita lajeja, kuten taekwondoa, muutaman vuoden ajan ja sitten sain lapsia. Minulla oli aina jaksoja, jolloin juoksin harrastusmaisesti, mutta luulin että se ja juoksukilpailut riittävät minulle. Ja sitten noin 13 vuotta sitten, hiukan yli 40-vuotiaana, aloitin pyöräilyn.
Aloitin pyöräilyn maastopyörällä ja ensi alkuun vihasin sitä! Mutta silloinen poikaystäväni oli todella innostunut pyöräilystä ja se oli meille luonnollinen tapa viettää aikaa yhdessä. Olin treenannut lapsuudesta saakka, joten se tuntui luonnolliselta ja huomasin olevani kohtalaisen hyvä pyöräilijä! Niinpä aloin osallistua kilpailuihin ja pärjäsin melko hyvin. Hiukan ennen täytettyäni 50 vuotta ja pyöräiltyäni muutaman vuoden, aloitin juoksemisen uudelleen, mutta jälleen kerran minulle tuli nopeasti vammoja.
Kivut alkoivat
Kärsin plantaarifaskiitista (jalkapohjan kalvojänteen tulehduksesta) kaksi vuotta. Lääkärini eivät osanneet sanoa, mistä se johtui, mutta se oli todella kivuliasta. Minulla oli kipuja öisin ja usein en pystynyt alkuun kävelemään normaalisti sängystä noustuani. Kokeilemani hoidot olivat hyödyttömiä. Kokeilin runsasverihiutaleista plasmaa (PRP), mutta se ei vaikuttanut juuri mitenkään. Tosin oli vaikeaa sanoa, mikä toimi ja mikä ei. Muutaman vuoden kuluttua hankin mittatilauksena tehdyt pohjalliset kenkiini ja äkkiä pian pystyinkin taas juoksemaan, ajan mittaan yhä pidempään. Sen jälkeen aina kun tunsin hieman kipua juoksemisen jälkeen, hoidin itseäni paineaaltohoidolla.
Kun täytin 50, päätin aloittaa triatlonin. Otin uintitunteja oppiakseni vapaauintia, koska en ollut koskaan saanut siihen valmennusta, ja aloin osallistumaan paikallisiin ja alueellisiin kisoihin. Ensin osallistuin vain lyhyen matkan kisoihin, sitten siirryin olympiamatkoihin ja sen jälkeen puolimaratoneihin. En koskaan osallistunut täyspitkille Iron Man -matkoille, koska ajattelin, että vanhojen juoksuvammojeni vuoksi niin suuri harjoittelumäärä olisi liian riskialtista minulle.
Urheilun loppu
Tilanteeni tuli tien päähän, kun olin kilpaillut vuoden 2017 Ironman 70.3 World Championships -kisoissa Yhdysvalloissa. Olin yrittänyt olla juoksematta liikaa tai liian pitkään sitä ennen ja olin vähentänyt treenaamista. Käytin myös suuria annoksia ibuprofeenia, jotta kestäisin kilpailuja edeltävän kivun, mutta se oli silti melko voimakasta. Muistan, kun olin hotellissa maailmanmestaruuskisojen aikaan ja minun oli lähdettävä ostamaan jäätelöä, jota sitten pidin polveani vasten jäähdyttääkseni polveani ja lievittääkseni kipua... Minulla oli todella paljon kipuja ja silloin ymmärsin, että jatkaminen ei kannata. Minulla oli jo todettu polven nivelrikko noin kuusi kuukautta ennen maailmanmestaruuskisoja, mutta silloin tämä sairaus ei ollut vielä niin vakava. Sain jonkinlaista hoitoa, joitakin kortisonipistoksia polveeni. Olin käynyt reumatologilla, joka itsekin oli ollut triatlonisti, ja olimme keskustelleet kilpaurheilun lopettamisesta, mutta minä halusin jatkaa niin kauan kuin pystyisin.
Kun palasin kotiin maailmanmestaruuskisoista, osallistuin kahteen tai kolmeen ratajuoksukilpailuun, vaikka kärsin polveni kanssa. Jälkikäteen ajatellen se oli virhe, koska sen jälkeen polveni oli lopussa. Sitä särki kulkiessani portaita tai kävellessäni minkä tahansa matkan. Se ei näyttänyt hyvältä. Polveni oli todella turvonnut ja luussa oli edeema. Tiesin, että minun oli keskusteltava sellaisten ihmisten kanssa, jotka ymmärsivät paremmin kokemuksiani.
Löysin toisen tanskalaisen urheilijan, entisen hiihtäjän, joka asui Ranskassa ja joka oli saanut hoitoa nimeltä lipogems. Se on kantasoluhoito, jossa kehosta kerätään rasvasoluja, jotka sitten ruiskutetaan polveen. Tätä hoitoa ei ollut saatavilla täällä Tanskassa, joten matkustin Puolaan saamaan sitä. Minulta otettiin rasvasoluja reisistä ja ruiskutettiin polveeni, mutta en huomannut mitään vaikutusta. Lääkärini ehdotti, että kokeilisin PRP-hoitoa uudelleen siinä toivossa, että se auttaisi. En kuitenkaan halunnut sitä, koska kivun lievittyminen oli ollut hyvin vähäistä edelliselläkin kerralla, kun sain sitä kalvojänteen tulehduksen hoitoon.
Mikään ei toiminut minulle. Kaikki hoidot, joita olin aiemmin kokeillut, olivat vain lievittäneet lyhytaikaisesti kipuoireita. Olin kokeillut steroidipistoksia, mutta ne lievittivät kipua vain kahdesta viikosta kuukauteen. Pystyin niiden avulla juoksemaan taas normaalisti, mutta vaikutus ei koskaan kestänyt. Erikoislääkäri, joka oli suositellut hoitoa Puolassa, oli nähnyt polveni jo toistamiseen ja kieltäytyi leikkauksesta, koska vasen polveni oli nyt liian pahasti vaurioitunut. Olimme keskustelleet myös tekonivelestä, jota harkitsinkin hetken, mutta meidän molempien mielestä se olisi liian aikaista ja siihen liittyi liikaa riskejä. Tunnen joitakin ihmisiä, jotka ovat voineet juosta polven tekonivelen kanssa, mutta en halunnut ottaa sitä riskiä. Sairaanhoitajan koulutukseni perusteella uskon, että leikkauksiin liittyy aina suurempi ongelmien todennäköisyys.
Kaikki, joiden kanssa keskustelin Tanskassa, sanoivat, ettei heillä ollut enää mitään tarjottavaa. Silloin luovuin toivosta löytää hoitoa. Olin melko varma, että tarvitsin jotain polven sisään, joka veisi kivun pois. Yritin löytää ratkaisua, mutta sitä ei vain löytynyt.
Tuolloin en enää juossut lainkaan ja minun oli pakko lopettaa pyöräily kolmeksi kuukaudeksi, saatuani Bakerin kystan polven takaosaan, mikä aiheutti polveen valtavan turvotuksen ja kivun. En saanut enää urheilla lainkaan ja se oli minulle todella suuri takaisku.
Se oli todella musertavaa.
Se oli todella musertavaa... Urheilu oli niin suuri osa identiteettiäni ja minulta kesti kauan hyväksyä, etten voinut enää tehdä sitä, mitä rakastin.
Urheilu oli niin suuri osa identiteettiäni ja minulta kesti kauan hyväksyä, etten voinut enää tehdä sitä, mitä rakastin. Se vaikutti ihmissuhteisiini ja myös työhöni. Minulla oli loistava ura ja haastava ja vaativa työ yhteisössäni, josta olin luopunut ja vaihtanut tehtävääni, jotta pystyin omistautumaan treenaamiselle kahdesti päivässä maailmanmestaruuskisoja varten – ja nyt en voinut tehdä sitä. Aloin myös tietoisesti välttämään asioita, joiden tiesin aiheuttavan kipua polveeni. Opin muuttamaan toimintaani.
Arthrosamid® löytyy
Ja sitten eräs tuttuni kertoi Conturasta ja siitä, että yhtiö oli tuomassa markkinoille hoidon, joka saattaisi auttaa minua. Aloin tutkia asiaa ja seurata Conturaa verkossa, jotta saisin tietää heti, kun valmiste on saatavilla. Sain tietää, että yksi minua aiemmin hoitaneista lääkäreistä oli mukana Arthrosamid-valmisteella tehtävissä tutkimuksissa, joten otin yhteyttä häneen saadakseni tietää, kannattaisiko minun kokeilla sitä. Hän oli kokeillut Arthrosamid®-valmistetta itse, koska hänellä oli olut samanlaisia oireita kuin minulla ja hän pystyi nyt juoksemaan 5–10 kilometriä kerran tai kaksi viikossa. Näin ollen hän ajatteli, että minunkin kannattaisi kokeilla sitä. Hän kertoi, miten Arthrosamid toimii ja sai minut vakuuttumaan siitä, että hoitoa kannattaisi kokeilla. Onnistuin saamaan yhteyden tärkeään henkilöön Conturassa, jolta sain paljon tietoa. Kaksi viikkoa keskustelumme jälkeen 25. toukokuuta 2021 sain pistokseni.
Heti hoidon jälkeen polveni turvotus hävisi täysin, mutta tunsin jotain “ylimääräistä” polvinivelessäni ja se tuntui hieman jäykältä, mutta en tuntenut lainkaan kipua. Lääkärini sanoi, että voisin kokeilla juoksemista muutaman päivän tai viimeistään viikon kuluttua pistoksesta. Odotin kuitenkin lähes kuukauden ennen kuin lähdin ensimmäiselle lenkille. Minua vähän jännitti kokeilla sitä! Aloitin kävelemällä alas portaita ja 21. kesäkuuta lähdin ensimmäiselle lyhyelle lenkille jalkakäytävälle lähelle kotiani. Juoksin ensimmäisellä kerralla ehkä vain 600 metriä ja yhdistin siihen kävelyä, juoksin vähän lisää ja kävelin taas... Jalkani tuntuivat hieman jäykiltä, koska pelkäsin varaavani liikaa painoa polvelleni. Pelkäsin kivun palaavan takaisin. Kipu palasikin, mutta se ei ollut sietämätöntä. Pystyin taas juoksemaan ensimmäistä kertaa vuosiin, vaikkakin hitaasti ja lyhyitä matkoja.
...ja pystyin taas juoksemaan ensimmäistä kertaa vuosiin, vaikkakin hitaasti ja lyhyitä matkoja... Kolme kuukautta myöhemmin minulla ei ollut lainkaan kipuja, kun juoksin ratasuoralla tai asfaltilla.
Ensimmäisen lenkin jälkeen olin vielä hieman varovainen, mutta minusta tuntui, että olin päässyt hyvään alkuun. Pystyin juoksemaan muutamia minuutteja eikä minulla ollut sen jälkeen kipuja. Muutamaa päivää myöhemmin kokeilin uudelleen ja se tuntui hyvältä, joten tein saman kahden päivän kuluttua ja taas se tuntui hyvältä. Aloin hiljalleen luottamaan kykyihini, joten aloin kokeilla uudelleen pidempiä matkoja ja juoksemista metsässä. Muutama viikko ensimmäisen lenkin jälkeen aloin juosta nopeampaa ja hieman pidempään. Kolmen kuukauden kuluttua minulla ei ollut lainkaan kipuja, kun juoksin ratasuoralla tai asfaltilla.
Silloin lähdin pyöräilylomalle ja palasin Morzineen, joka on todella mäkistä seutua! Siellä huomasin, että vaikka polvessani oli ollut hieman turvotusta ja kipua samojen todella pitkien ja jyrkkien reittien aikana edellisenä kesänä, nyt minulla ei ollut mitään ongelmia.
Nyt, melkein neljä kuukautta Arthrosamid®-hoitoni jälkeen, vaikka en ole täysin kivuton, tämä ei ole mitään siihen verrattuna, mitä jouduin kokemaan aikaisemmin. Jos juoksen metsässä tai epätasaisella maalla, missä minun on hypättävä kuopan tai oksan yli, saatan tuntea piston polvessani. Se on kuitenkin siedettävää ja vain muistuttaa minua siitä, että minun on oltava varovainen!
On vaikeaa selittää, mitä ajattelen Arthrosamid®-valmisteesta ja sen vaikutuksista minuun.. Mennessäni saamaan hoitoa olin tietysti toiveikas siitä, että se toimisi. Odotukseni eivät silti olleet kummoisia kaiken kokeilemani jälkeen. Se tuntui viimeiseltä mahdollisuudelta. Nykyään olen kuitenkin todella onnellinen, koska kolmen ja puolen vuoden tauon jälkeen voin taas juosta - rakastan juoksemista, erityisesti metsässä! Vaikka pyöräily on hauskaa ja siinä saa liikkua pitkiä matkoja ja nähdä enemmän, se ei ole sama asia kuin metsässä juokseminen. Metsässä on erityinen virtaava tunne kehossa, ympäröivät hajut ja äänet... se on yksinkertaisesti mahtavaa.
On vaikeaa selittää, mitä ajattelen Arthrosamid®-valmisteesta ja sen vaikutuksista minuun... nykyään olen todella onnellinen, koska kolmen ja puolen vuoden tauon jälkeen voin taas juosta - rakastan juoksemista, erityisesti metsässä!
Treenaaminen on todella tärkeää henkisen hyvinvointini kannalta. Pidän siitä tunteesta, että kehoni suoriutuu asioista. Arthrosamid® on antanut sen minulle takaisin. Ennen hoitoa juostessa tuntemani kipu oli niin voimakas, etten voinut juosta edes bussiin. Aloittaessani hoidon sanoin, että olisin tyytyväinen, jos voisin juosta vain viisikin kilometriä kahdesti viikossa. Olen ottanut rauhallisesti viimeiset yli neljä kuukautta, mutta nyt olen saavuttanut tuon tavoitteen.
Hoitajan työkokemukseni vuoksi näen Arthrosamid®-hoidon vaihtoehtona polvileikkaukselle. Leikkausta voi lykätä myöhemmäksi, eikä potilas välttämättä tarvitse sitä ollenkaan. Tästä on paljon hyötyä terveydenhuollon toiminnan kannalta. Mikä tärkeintä, kaltaisteni potilaiden ei tarvitse kokea elämänlaatunsa heikkenemistä tai luopua kaikista rakkaista asioista odottaessaan leikkausta. En pysty keksimään syitä epäröidä Arthrosamid®-hoidon saamista.
