Potilaat, jotka hyötyvät uudesta hoidosta polven nivelrikkoon

Nivelrikko on etenevä sairaus ja sen peruuttamaton eteneminen johtaa ruston ja nivelen vaurioitumiseen. Nivelrikko on yleisin tuki- ja liikuntaelinten sairaus ja se on valtava rasite Iso-Britannian sosiaali- ja terveyshuollolle. Arvioidaan, että joka viides yli 45-vuotias sairastaa polven nivelrikkoa ja joka yhdeksäs aikuinen lonkan nivelrikkoa.¹ Se heikentää potilaiden elämänlaatua ja mahdollisesti myös lyhentää elinikää.

Joillakin potilailla nivelrikko vaikuttaa olevan perinnöllistä ja se voi kulkea suvuissa. Tämä muoto tunnetaan primaarisena nivelrikkona. Sekundaarisessa nivelrikossa rusto vaurioituu vamman tai muun lääketieteellisen tilan seurauksena. Näitä ovat muun muassa ylipaino, biomekaaniset ongelmat sekä nivelreuma. Koska elämme pidempään, myös nivelrikon esiintyvyys kasvaa. Polvi on erittäin moniosainen nivel, joka vammautuu usein ja on siksi herkkä nivelrikolle.

Nivelrikon hoito voidaan jaotella kolmeen ryhmään: konservatiivinen hoito, lääkinnällinen hoito (johon sisältyy injektiot) sekä leikkaushoito. Valitettavasti tällä hetkellä ei ole olemassa hoitoa, joka vaikuttaisi itse taudin etenemiseen. Näin ollen nivelrikko on edelleen etenevä sairaus, johon ei ole parannuskeinoa (toisin kuin esimerkiksi nivelreuma, johon on useita lääkkeitä, jotka voivat hidastaa nivelten vaurioitumista tai pysäyttää sen).

Nivelrikon konservatiiviseen hoitoon sisältyy painonhallinta ja potilaan ohjaus. Konservatiivisessa hoidossa potilas saattaa käyttää vaimennettuja kenkiä tai ortooseja ja tukia. Toisena hoitomenetelmänä on auttaa potilasta lisäämään lihasvoimaa ja kohottamaan kuntoaan fysioterapian ja sairauden mukaisten harjoitusten avulla.

Konservatiivisten hoitojen jälkeen seuraava vaihe hoitopolulla ovat usein suun kautta otettavat lääkkeet (kipulääkkeet). Usein käytettyjä lääkkeitä ovat parasetamoli, tulehduskipulääkkeet sekä kodeiini. Duloksetiinia sisältäviä lääkkeitä voidaan tarjota toisena hoitolinjana. Valitettavasti kullakin lääkkeellä on mahdollisia haittavaikutuksia ja niiden tehokkuus vaihtelee paljon. Joitakin lääkkeitä voidaan käyttää paikallisesti, kuten tulehduskipulääkkeitä tai kapsaisiinia. Jonkin verran näyttöä on myös siitä, että TENS-laitteet (ihon läpi annettava sähköinen hermostimulaatio) olisivat hyödyksi nivelrikossa.

Jos paikalliset tai suun kautta otettavat lääkkeet ovat tehottomia (tai sopimattomia), voidaan tarjota pistoshoitoa. Useimmin tarjotut pistokset ovat kortisonipohjaisia. Kortisoni on yleisesti melko hyödyllinen taudin äkillisessä pahenemisessa ja se helpottaa usein turvotusta ja kipua ja parantaa toimintakykyä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Kun kortisoni toimii hyvin, se voi mahdollistaa kivuttoman (tai lievemmän kivun) jakson, jonka aikana potilas voi kuntoutua tehokkaammin ja vahvistaa itseään. Hyödyn kesto vaihtelee paljon ja hoidolla voi olla haittavaikutuksia, mukaan lukien hyödyn puuttuminen tai oireiden paheneminen, ruston rappeutuminen ja harvinainen tulehdusriski.

Toinen vaihtoehto on polviniveleen annettava hyaluronihappopistos. Hyaluronihappoa esiintyy normaalisti terveissä polvissa ja ulkoisen hyaluronihapon ruiskuttamisen polveen on osoitettu joissakin tutkimuksissa lievittävän kipua ja parantavan polven toimintaa. Hyaluronihappopistokset ovat yleensä hyvin siedettyjä. Hyödyt saattavat kuitenkin olla kohtalaisen vähäisiä eikä NICE suosittele hyaluronihappopistoksia Iso-Britanniassa niiden julkiselle terveydenhuollolle aiheuttamien kustannusten vuoksi.

Muitakin harvemmin käytettyjä tekniikoita on käytetty, erityisesti runsasverihiutaleista plasmaa (PRP). PRP:n on osoitettu olevan tehokas hoito joillakin potilailla. Tällä alueella on käynnissä tutkimuksia, joissa on tarkoitus määrittää PRP:n optimaalinen annos ja tyyppi. Tämä hoitovaihtoehto ei ole tällä hetkellä laajalti saatavilla.

Fyysisten rajoitteiden lisäksi polven nivelrikkoon liittyy merkittäviä psykologisia vaikutuksia. Psykologisten vaikutusten hoitaminen voi olla yhtä tärkeää (ja vaikeaa) kuin fyysisten vaikutusten. Urheilulääkärinä tapaan kaikenikäisiä vamman saaneita urheilijoita, joille urheilu on keskeinen osa heidän identiteettiään. Jos heiltä otetaan pois kyky juosta tai pelata lajiaan, psykologiset vaikutukset voivat olla vaikea-asteisia. Yleisesti ottaen useimmat ihmiset nauttivat aktiivisesta elämästä. Jos he eivät voi kulkea portaita kotona tai töissä, kävellä bussipysäkille tai leikkiä lastensa kanssa, sillä on myös kielteinen psykologinen vaikutus.

Yleisiä kirurgisia tekniikoita polven nivelrikon hoidossa ovat puhdistus, virheasennon korjaaminen (polven biomekaniikan muuttaminen) ja osittainen tai täydellinen nivelen korvaaminen tekonivelellä. Puhdistus oli aiemmin yleinen hoito nivelrikossa Iso-Britanniassa. Siinä puhdistettiin tähystysleikkauksessa polven sisällä oleva ylimääräinen materiaali. Viimeaikaisen näytön perusteella se on tehoton yleistyneessä polven nivelrikossa. Virheasennon korjaamistoimenpiteet (kuten sääriluun osteotomia) voivat parantaa polven toimintaa joillakin nivelrikkopotilailla tietyissä polven osissa. Useilla potilailla, joilla on pitkälle edennyt polven nivelrikko, täydellinen polven tekonivelleikkaus on kuitenkin ainoa mahdollinen kirurginen vaihtoehto.

Potilailla, joilla kipu on voimakasta ja polven fyysiset vaatimukset eivät ole suuria, täydellisellä tekonivelleikkauksella voidaan saavuttaa suuri potilastyytyväisyys. Nuoremmilla ja aktiivisemmilla potilailla polven tekonivelen aiheuttamat fyysiset rajoitteet ovat kuitenkin suurempi ongelma. Tekonivelleikkaus on tietenkin itsessään merkittävä toimenpide.

Polvet eivät ole helppoja niveliä korvata. Jos vertaamme polvia lonkkiin, lonkka on pallonivel ja yleisesti tekonivel vastaa tarkemmin alkuperäisen nivelen toimintaa polven tekoniveleen verrattuna. Yleensä on vaikeampaa saada polven tekonivelen (muunneltu sarananivel) toiminta vastaamaan alkuperäistä niveltä. Polven tekonivel ei ole yhtä toimiva kuin alkuperäinen polvi. Tekonivelleikkauksia pyritään välttämään alle 60-vuotiailla nivelrikkopotilailla, koska nuoremmilla potilailla varhaisen korjausleikkauksen (uusintaleikkauksen) todennäköisyys on suurempi. Korjausleikkaus voi olla haastava, se ei yleensä paranna toiminnallisuutta yhtä paljon kuin ensimmäinen leikkaus ja siihen liittyy sekä liikkuvuuden että raajan riskejä tulevaisuudessa.

Nivelrikkopotilaiden leikkausjonot polvileikkaukseen ovat pitkät, ja useimmat heistä ovat odottaneet leikkausta jo yli vuoden. Koronapandemia on pahentanut jonotusaikoja. Pitkittyneellä jonotusajalla on todennäköisesti negatiivisia vaikutuksia sekä fyysisesti että psyykkisesti. Vähentynyt fyysinen toiminta ennen leikkausta suurentaa leikkauskomplikaatioiden riskiä.

Tästä pääsemme Arthrosamid^®-valmisteeseen. Mielestäni niitä potilaita, joille biologisesti hajoamaton yksittäinen pistos soveltuu ja jotka hyötyisivät siitä, on kolmea tyyppiä. Ensinnäkin aktiiviset ja mahdollisesti nuoremmat potilaat, jotka haluavat lykätä (tai välttää) tekonivelleikkauksen. Jos me lääkäreinä voimme tarjota kestävän kivunlievityksen ja saada potilaan 60 vuoden ikään ennen tekonivelleikkausta, hänellä on enemmän vuosia toimivan polven kanssa. Tällöin potilas hyötyy myös siitä, että tekonivelen ei tarvitse kestää niin pitkään, eli korjausleikkausten tarve vähenee.

Toisena ryhmänä ovat potilaat, jotka tarvitsevat tekonivelleikkauksen ja ovat leikkausjonossa. Jos he saavat Arthrosamid^®-pistoksen, se voi lievittää heidän kipujaan vuoden tai kaksi, joten heidän on helpompi pysyä hyväkuntoisina, nauttia paremmasta elämänlaadusta ja soveltua paremmin tekonivelleikkaukseen, kun sen aika koittaa.

Kolmantena ryhmänä ovat potilaat, joilla on pitkälle edennyt nivelrikko, joille tekonivel ja leikkaus eivät sovellu. Heillä saattaa olla anestesiaan liittyviä riskejä tai muita samanaikaisia sairauksia. He ovat käyneet läpi kaikki saatavilla olevat hoitovaihtoehdot ja tarvitsevat jotain muuta lievittämään polvikipua. Lääkäreillä olevista vaihtoehdoista huolimatta on selvää, että on nivelrikkopotilaita, joilla tavanomaiset hoidot ovat tehottomia ja joille Arthrosamid^®-hoidosta voisi olla apua.

Arthrosamid^® on nykyisten hoitojen joukossa ainutlaatuinen vaihtoehto sen pitkävaikutteisen ja kestävän nivelrikon kivunlievityksen ansiosta. Se vaimentaa polviin kohdistuvaa rasitusta ja on pysyvämpi ratkaisu muihin saatavilla oleviin vaihtoehtoihin verrattuna. Tämä on kuitenkin uusi hoito ja on selvää, että sen kehoon kohdistuviin vaikutuksiin liittyy huolenaiheita. Viisaasti harkitseva lääkäri käyttää uutta hoitoa vain silloin, kun muuta vaihtoehtoa ei ole saatavilla, ja tyypillisesti niille potilaille, joilla oireet ovat pahimpia. Uskon, että me tulemme käyttämään Arthrosamid®-hoitoa niille nivelrikkopotilaille, jotka ovat saaneet ohjausta, kipulääkitystä ja fysioterapiaa, ovat pyrkineet mahdollisuuksiensa mukaan hallitsemaan painoaan ja jotka ovat saaneet tai harkinneet kortisoni- tai lisäainepistoksia, tai eivät voi saada niitä, ja ovat harkinneet PRP-hoitoa. Koska me odotamme edelleen lisätietoja tämän lääkinnällisen laitteen turvallisuusprofiilista, oletuksena on, että lääkäri antaa muita hoitoja ennen Arthrosamid^®-hoidon valitsemista. Mikään hoito ei tietenkään ole riskitöntä ja hyödytöntä, joten haittavaikutuksia ja saatavilla olevia tietoja on aina tarkasteltava, mutta Arthrosamid^® vaikuttaa lupaavalta.

Polven nivelrikon hoidot ovat selvästi lisääntyneet ja saatavilla on konservatiivisia, lääkkeellisiä ja kirurgisia vaihtoehtoja. Arthrosamid^® tarjoaa välivaihtoehdon lääkehoidon ja leikkauksen välille ja sen avulla lääkärit voivat mahdollisesti lykätä tai välttää nivelrikkopotilaiden tekonivelleikkauksen. Mielestäni Arthrosamid^® täyttää ilmeisen aukon nykyisessä hoitovalikoimassa ja tarjoaa tietyille potilasryhmille tehokkaan vaihtoehdon nykyisille hoidoille. Sen käytössä on kyse oikeasta potilaasta, oikeasta paikasta ja oikeasta hoidosta.

LOPUKSI

References:

^{1. Arthritis Research UK - Prevalence of osteoarthritis in England and local authorities: Birmingham}

OUS/ARTHRO/DEC2021/032.V1